Selvä

Tiistaina tuttu mutta hiukan logistisesti tuulella käyvä asiakas soittaa:

- Terve!

- Heipä hei!

- Tarvisin ylihuomiseksi kuljetuksen.

- Selvä, järjestetään.

Juitsari järjestää ajoihin uuden keikan mentävän aukon ja ilmoittaa kuljettajalle keikan tiedot. Kuljettaja harmittelee kun joulun viettoon pääseminen siirtyy kauemmas. Juitsari miettii tuntimääriä uudestaan ja vaihtaa keikan toiselle kuljettajalle jotta kaikki pääsevät suurn piirtein yhtä aikaa kotiin.

Keskiviikkona sama henkilö soittaa uudestaan:

- Hei!

- Olin tilannu kuljetuksen huomiseksi. Nyt on kuitenkin silleen että tavaraa ei saada valmiiksi, joten perutaan se.

- Selvä, ilmoittele sitten kun tarvetta on. Vaikka viime viikkoista muistellen se vois tapahtua esimerkiksi tuossa kuuden aikaan illalla, juitsari vitsailee hövelisti.

- Heh heh hee, no viime viikolla meni vähän harmillisesti kuviot, mutta minäpä soittelen sitten kuuden aikaan jos tilanne muuttuu!

Puhelun jälkeen juitsari ilmoittaa yhdelle kuskille että keikka poistettu, palauttaa toisen keikan toiselle ja näin kaikki pääsevät vielä aikaisemmin ansaituille jouluvapaille. Kuskit ovat iloisia ja juitsariakin huvittaa, mukavastihan tämä meni, hän vielä vitsailee yhdelle Virtaselle että tottahan se asiakas kumminki illalla jotain ikäviä uutisia soittaa että sittenkin tarvis ne ennen joulua ajaa, mutta ei usko siihen itsekään.

Ennen kuin vartin yli viisi. Juitsari on kotona, saanut juuri lumet luotua rappusilta ja riisuu takkia päältä. Puhelin soi. The Asiakas.

- Heeipähei..?, juitsari vastaa varovasti.

- En malttanut odottaa kuuteen asti.

- ??

- Niin kun sanoit, että kuuden aikaan illalla voisi soittaa jos tarvii sittenkin ajaa...

- Ahaa.. Heh heh... (Hetken hiljaisuus..) Oletko tosissasi?

- No, kyllä, kun asiakas haluaa ne jouluksi niin teemme tänään ylitöitä että saamme ne valmiiksi. Niin ja sellainen pikku juttu, että sama homma on vielä toisen tilauksen kanssa, joka pitää sekin viedä huomenna perille, ja aivan eri suunnalle Suomessa.

- Ahaa... Selvä.

Eli kolme tuntia sitten peruttiin kaikki, nyt tarvitaan kaksi miestä ja kaksi autoa... Näitä onkin sitten kiva alkaa soitella kuljettajille.... Ja näinhän se on. Virtanenkin vähän murisee, mikä ei ole hänelle tyypillistä, mutta onneksi siihen on hyvä syy: "Vaimolle jo lupasin että olen aikaisin kotona, ja tiedäthän sinä naiset..." Juitsari kyllä tietää, sillä vieressä istuu huomiota kaipaava henkilö koko sen ajan kun juitsari juitsailee puhelimessa...

Jouluaattona kaikki on kuitenkin tehty ja kuljettajat ovat kotona - johonkin aikaan.

Pää pyörällä?

Kyllä sitä todella miettii että mitä se sana ammattikuljettaja oikein tarkoittaa, kun näkee bussikuskin liikenneympyrässä vilkuttamassa vasemmalle.... Näiden varaanko me laskemme henkemme?

Maailmankiusaajat

Tämä nyt menee hiukkasen ohi logistiikasta, mutta kun asia on tärkeä niin pistetään eetteriin. Kattelen illan ratoksi telkkaria ja ohjelmaa kiusaamisesta. Tällaisena älykönpuoleisena en minäkään ihan helpolla päässyt kouluajoista läpi, joten asia on muutenkin tuttu.. Mutta tuo amerikka se minua edelleen ihmetyttää. Siellä pidetään kouluissa tunteja siitä, ettei toisia saisi kiusata ja että erilaisuutta pitäisi arvostaa sellaista. No eihän siinä mitään, ajatukset on kauhean kauniita, mutta miten ihmeessä amerikan aikuisilla on varaa sanoa lapsilleen yhtään mitään kiusaamisesta kun itse hyökkäävät armeijan kanssa muiden kimppuun ja pitävät sitä loistavana juttuna, sen arvoisena että sadat ja tuhannet nuoret terveet ihmiset rampautuvat tai kuolevat.

Nuori, kouluampumisessa siskonsa menettänyt poika sanoo, että hän uskoo että asiat olisivat menneet toisin jos ampujista olisi välittänyt edes joku, että niille olisi annettu arvostusta ja kunnioitusta ja otettu ryhmään mukaan. Jos koulun luokka on pieni maailma niin saman reseptin pitäisi toimia koko maailmaan: kotona hyväksyttäisiin puoliso nalkutuksineen ja halattaisiin hellästi arvostaen nurinat pois; tamperelaiset lakkaisivat piikittelemästä turkulaisia; Suomi ja Ruotsi olisivat sisar ja veli eivätkä vitsejä toisilleen; irlantilaiset huomaisivat, että kaikki ovat ihmisiä uskonnosta riippumatta ja lakkaisivat taistelemasta, sama homma Palestiinassa ja Israelissa, joissa päästäisiin viimein rakentamaan elämiä, taloja ja kouluja jos saataisiin muutama asia sovittua; ja USA lakkaisi viimeinkin olemasta se koko maailman pääkiusaaja, jossa kansalaiset hyökkivät toistensa kimppuun asein, asentein ja oikeussyyttein ja joka valtiona purkaa aggressioitansa hyökkäämällä pienempien ja heikompien kimppuun, vähän niin kuin koulujen lapsikiusaajakin, vain saadakseen huomiota. Ja samoin kuin koulukiusaajat, nuo aikuiset ja tuo ryhmä osaavat kyllä näytellä kilttiä opettajalle saadakseen selän takana jatkaa touhuilujaan.

No, liittyyhän tämä sillä tavalla logistiikkaan, että sitähän sotiminen aika pitkälti on. Oikeat aseet oikeassa paikassa vastustajalle kohtalokkaaseen hintaan ja sitä rataa.. Ja USA:n sotabisneksessä liikkuu varmaan moninkertaisesti enemmän rahaa kuin koko maailman muussa logistiikassa?

Nieminen, Järvinen ja Virtanen

Kuljettajia on monenlaisia.

On Nieminen, josta ei kuule mitään koskaan paitsi jos jotain todella oikeasti tapahtuu. Nieminen soittaa vasta jos auto on (pahasti) ojassa tai jos häneltä on jalka poikki. Asiakaskontaktit Nieminen hoitaa turhia nurisematta ja jaarittelematta, keneltäkään ei kuulu valituksia, mutta ei suitsutustakaan. Auton Nieminen hoitaa omatoimisesti eikä hänen asioihinsa tarvitse (=saa) puuttua. Juitsarin kannattaa pitää huoli siitä, ettei vahingossa tule astuneeksi Niemisen varpaille, tyyppi on kova mutta herkkänahkainen mikäli tuntee ettei häntä arvosteta. Toisaalta suurimman osan aikaa Niemisen suhteen voi olla täysin huoleton.

On Järvinen, joka soittaa joka aamu ja ilta - olipa asiaa tahi ei. Järvinen tiedottaa mitä mieltä asiakkaat ovat mistäkin ja jos/kun ei tiedä niin keksii. Hän kertoo miten työkaverit ovat mokanneet ja laittaa omatkin mokat muiden listoille. Kerran viikossa Järvinen haukkuu koko firman alusta loppuun unohtamatta juitsaria ja messuaa niin maan perkeleesti. Puhelun jälkeen sama saarna kaikuu täyttyvässä kuormatilassa niin että asiakkaan toimistotytöt pitelevät punaisia korviaan. Seuraavan päivän aamupuhelu on rauhallinen, niin kuin ei eilistä olisikaan. Silloin kun Järvinen ei lyö luuria korvaan, on puhelua vaikea saada loppumaan - aina löytyy joku uusi aihe, josta Järvisen on saatava tietää kertakaikkiaan kaikki ja juuri nyt. Viimein juitsari joutuu toteamaan, että Järvinen hei, saunailta toki on tärkeä, mutta jos ensin hoidettais näitä keikkoja että yritys pysyy pystyssä. Nikottelun jälkeen Järvinen luovuttaa - seuraavaan puheluun asti.

Ja on Virtanen. Virtanen soittaa kun on asiaa, mutta rupattelee ohessa muutakin. Virtanen tekee kaiken sen mitä pitää ja vähän enemmänkin, mutta pystyy rennosta olemuksestaan huolimatta olemaan huomaamattomasti jämäkkä: auto on kunnossa, vauhti oikea, tavarat kunnolla sidottu ja asiakaskin saa ylimääräisen hymyn niin että kaikilla on kiva päivä Virtasen käynnin jälkeen. Virtanen kuittaa ongelmat rauhallisella sävyllä, minkä jälkeen hän löytää asiasta aina valoisan puolen. Jos joku on sairastunut ja Virtanen joutuu ylitöihin, hän sanoo "No hei, kato rahan tuloa ei voi estää." Jos Virtaselle tulee uusi kuljettaja opetettavaksi, sanoo hän "No hei, mikäs tässä, mahtuuhan tänne autoon kaksikin. Ja sehän on ihan kuin eri lenkin ajais kun istuu oikealla puolella autoa!" Ja jos Virtasen palkassa on jostain syystä ongelmia, tuumaa hän "No hei, kato, säästyypähän ainakin siihen asti että tulevat tilille!"

Tänä aamuna on soittanut kaksi Järvistä ja ei tietystikään yksikään Nieminen. Virtasten puheluita odotellen...

Olispa mukava kuulla millaisia erilaisia juitsareita meihin mahtuu - ja mihin sarjaan sitä itse sijoittuu....

Paluu pöydän ääreen

Hei vaan kaikille lukijoille, jos tänne vielä joku eksyy. Blogi ei ole unohtunut, mutta juitsarilla on ollut niin vaiherikasta aikaa, että kirjoittaminen on jäänyt vähille. No, enhän minä aktiivisin ole siinä ollut muutenkaan, täältä ei kannata juttuja ihan joka päivä käydä kärkkymässä.

"Laman" selkä alkaa nyt taittua ja hommat lisääntyä. Sen huomaa monestakin seikasta, mutta parhaiten siitä, että saa taas istua työpöydän ääressä. Välillä on oltu ihan fyysisissä hommissa ja välillä pyöritelty rattia, omien hommien ohessa, lomassa ja sijasta. Onpa oltu myös tekemättä mitään. Siinä tehdessä ja tekemättä ollessa on tullut mietittyä taas kerran sitä miten erilaisia ihmiset ovat. Kyllähän juitsari parhaansa tekee pakettia lempatessaan tai kuormaa purkaessaan, mutta joku pieni ääni nakuttaa koko aika niin kuin tikka korvan vieressä, että kaikki ei ole ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Jotenkin se vain on niin, että ne omat parhaat puolet: paineensietokyky, tietynlaisesta jännityksestä ja dynaamisuudesta nauttiminen, kokonaisuuden hahmottaminen, aika hyvä muisti, yhteyksien luominen, rakentaminen ja ylläpitäminen eri toimijoihin... Ne tulevat niin paljon paremmin esille työpöydän ääressä kuin autoa ajaessa. Jotkut muut hajoavat niiden asioiden eteen, minulle taas jokainen haaste tuntuu olevan kuin suklaapala näkkileivän seassa, se saa homman maistumaan, saa minut tuntemaan itseni ammattilaiseksi ja joka kerta kun saan päivän aikana tienattua oman palkkani verran firmalle tunnen oloni hyväksi kun lähden kotiin.

En tietysti halua mitenkään väheksyä muita ihmisiä ja heidän tapojansa kokea asioita, vaan koen vain löytäneeni sen oman juttuni tässä harrastuksessa. Niin, nyt kun on saanut palata omiin hommiin se tuntuu todella harrastukselta, muissa hommissa työ välillä todella maistui työltä. Mutta kaipa tähän taas turtuu pikkuhiljaa. Mutta iloitaan nyt kun siltä tuntuu.

Ja mukavahan se on kuulla porukaltakin, että hyvä kun tulit takas. Ei ne jurot kuskit usein paljoa sano, mutta se että joku ohimennen tokaisee, että nyt alkaa taas hommat rullata tuntuukin sitten paljon enemmältä. Jep, laitetaan vaan hommat rullaamaan, tavarat kumipyörille ja Suomen ekonomia taas kondikseen että voidaan harrastella tätä vähän lisää. Nyt kaikki vapaaehtoiset lukijat lompakkojen kanssa kauppoihin parantamaan kansantaloutta että juitsarilla on mukavaa myös jatkossa!