Kattavaa logistiikkaa

Aloitin tämän kirjoituksen heinäkuussa. Jostain syystä työpäiviin ei silloin kuitenkaan mahtunut kirjoittaminen, ehkä kaikkinainen laiskuus esti senkin. En kuitenkaan henno jättää hyvää tekstiä julkaisematta:

Minusta heinäkuussa on mukava olla töissä. Rannat eivät ole meikäläisen paikka, kuuma saa olla vain saunassa. Tosin nyt ei ole juuri hurrailemista ollut auringonpalvojillakaan.. Koska pöydän ääressä on kumminki nyt välillä hyvin hiljaista ja aina ei jaksa olla tehokas, niin olen tässä mietiskellyt tämän alan moninaista kauneutta.

Mitä teillä tulee mieleen sanasta logistiikka? Entä rekka? Entä rekkakuski?

Logistiikka on sanana puiseva ja maistuu lähinnä 600 sivua paksulle englanninkieliselle tuotantoketjujärjestelmäautomaatiosysteemin kehittämiselle. Sanasta huolimatta alan sisältö - oikein kuvattuna - ei ole vähimmässäkään määrin unettava. "Logistiikka"-nimityksessä on se hyvä puoli, että pelkkä "kuljetusala" on aivan liian suppea nimitys koko tälle kokonaisuudelle, johon liittyvät fyysisen kuljettamisen lisäksi tietovirtojen ja rahavirtojen sekä koko kokonaisuuden suunnittelu ja hallinta.

Rekka taas on iso auto. Käsittääkseni tavan kansalainen ei erota siitä mielikuvissakaan sumuisia ääriviivoja kummempaa, samoin kuin jokainen näkee puseron (tai ainakin tiedostaa sen olemassaolon ja lähinnä vain huomaa mikäli se joltakin puuttuu?), mutta vain ompelija erottaa kudoksen ja kaikki näkevät putken, mutta vain hitsari tuntee saumat (tässäkään putkea ei aina nähdä vaikka se olisi nähtävillä, mutta sen poissaolo voi seurauksien takia herättää huomion).

Ja rekkakuski? No, se on se iso mies joka syö huoltoasemalla makkaraa.

Nyt on yleistämisen avulla mutkat suoristettu. Entä jos aletaan kerimään rullaa auki?

Vaatimattomastikin voidaan sanoa, että logistiikka liittyy kaikkeen. Jokaisessa työssä tarvitaan jonkinlaista logistiikkaa. Kirjastoissa pyritään säilyttämään kirjat oikein ja järjestyksessä ja löytämään teokset nopeasti, tarvittaessa jostain toisesta kirjastosta. Sairaalassa järjestetään hoitoa, johon tarvitaan tarvikkeita, joita tulee olla paikalla tarpeen mukaan ja oikeassa paikassa. Rockmuusikon tulee ehtiä keikalle ja rakennusmiehen työmaalle.

Logistiikkaan liittyviä työtehtäviä ja ammattinimikkeitä on satoja. Tavaroita voidaan kuljettaa ainakin autoilla, junilla, lentokoneilla, pyörillä ja mopoilla ja kuljetettavien tavaroiden kirjo on loputon: soraa, kukkia, jätteitä, maitoa, elintarvikkeita, eläimiä, romuja, puuta, jauhoja, polttoaineita sekä erilaisia isoja ja pieniä tavaroita muuntajista ruuveihin. Tiedonvälitys voi tapahtua erilaisilla välineillä ja järjestelmillä ja toteutuksen ja toteuttajien lisäksi toimintaa suunnitellaan tuhansien henkilöiden toimesta varastoissa, toimistoissa, tehtaissa, firmoissa - ja kahvipöydissäkin.

Jokainen on osa yhteiskuntaa ja tavallaan myös sen oravanpyörää, mutta muuten ovat harvassa yhtä kaikenkattavat asiat. Sää toki vaikuttaa kaikkiin, mutta siihen me emme voi osallistua.

Montako kuljettajaa tarvitaan vaihtamaan lamppu?

Väsyneet juitsarit istuvat kahvitauolla samojen pöytien ääressä kuin muutenkin. Tärkeitä papereita sentään varjellaan kääntymällä vähän syrjään. Yleensä työn puolesta hiljaiset hetket ovat harvassa, mutta silloin kun sellainen on, nautitaan siitä täysillä. Pysähdytään ihan kuin puuroon, jäädään levälleen kaiken keskellä. Puhutaan verkalleen jostain tai sitten ei mistään, annetaan keskustelun tyrehtyä yhdessä aivojen kanssa.

Kiireisinä aikoina jatketaan usein kahvitunnit samaa tykitystä, vaihdetaan iloja ja suruja, hoidetaan kuormat perille paremmin kuin kuskit konsanaan ja ruoditaan huonot asiakkaat, epäluotettavat torpparit sekä ihmeelliset yksilöt joihin töissä törmää. Sekä tietysti maalataan kaikkien nähtäväksi ne huippuhetket kun kaikki on osunut nappiin ja homma hoidettu hyvin ja ne ilon hetket, kun asiakas on tyytyväinen.

Puhuessa iloitaan varmaan jokainen hiljaa sisällämme viestinnän vaivattomuudesta, siitä ulkopuolisille oudosta, mutta Meille tutusta kielestä. Siitä, että voi tilanteen kuvata ytimekkäästi ja luontevasti toiselle, joka ymmärtää.

Tauon jälkeen palataan arkeen eikä aina niin pehmeästi, monesti liike alkaa yhtäkkiä ja lähes ennalta arvaamatta, yhdessätuumin suoristetaan selät, nostetaan jalat pois pöydältä. Milloin mistäkin syystä liike alkaa kuin aalto areenalla, yksi vastaa soivaan puhelimeen tai toinen vilkaisee näyttöön mitä sähköpostiin kuuluu ja sitten kaikki ovat taas on-asennossa. Joskus vain aloitetaan keskustelu, äskeisen rennon jutustelun sijaan tykityksen muodossa:

Hei, mites huomenna, tämä auto vaihtu tuohon ja tuolle tuli tuo keikka, tuo taas sairastui ja mikäs on tämän tilanne, onko se vielä varma, onko siellä vielä ketään ja pitääkö joku soittaa lisää? Onko kuskeja tarpeeksi vai liikaa ja entäs autoja, saadaanko kaikki liikkeelle?

Komeaa team leaderin titteliä kantava saapuu palaverista huoneeseen juuri alkaneen hulinan keskelle ja saa tervehdyksen sekä kysymyksen, jossa ei turhaa faktoja jaeta eikä taustoja selitellä: Hei, montako kuskia tarvitaan?

Hetken on aivan hiljaista. Kahvi ei liiku kupissa, teamleader on pysähtynyt kysymyksen eteen katse tiiviisti kysyjän silmissä. Kaikki odottavat vastausta henkilöltä, joka sentään parhaiten tietää missä mennään, eikö vaan? (Vastuun ulkoistaminen.) Hiljaisuus ehtii kajahtaa kovaan ääneen toimistossa, ennen kuin TL avaa suunsa:

- Niin siis mihin, lampun vaihtamiseenko?

Tilanne räjähtää käsiin nauravien juitsareiden mukana, kahvimukit tärisevät käsissä ja siivoojalla on taas lattialla luutuamista.