Ka, avasin sähköpostin ilmeisesti taas hiukan pidemmän tauon jälkeen kun oli kommentti ilmestynyt hyväksyttäväksi jo kuukausi sitten... Nyt päästettiin se eetteriin ja samallahan sitä voi sanoa jotain muutakin.
Niin, hiljaista on taas juitsarin päässä ollut. No, ei nyt tietenkään ihan näinkään, mutta osa ajatuksista on vaan ollut sen verran painokelvottomia ja osa vaan niin väsymyksen sumuttamia, että ei ole käynyt pienessä mielessäkään harkita julkaisemista.
Mielenkiintoista aikaa taas kuljetusalalla. Vaikka ainahan tämä jollakin muotoa mielenkiintoista on, nyt vaan jännitys tuntuu osalla harrastajista jo turhan vakavasti. En tästä sen enempää ala turisemaan, koska l-sanalla on hehkutettu jo minun mielestä vähän liikaa ja muutenkin pirujen maalaaminen seinille ei ole mielestäni yleishyödyllistä toimintaa. Mutta tottahan se silti riipaisee kun tajuaa että osalla on väistämättä auton myynti edessä ja elämä enemmältikin sekaisin, tai ainakin jatkuva pelko pahimmasta.
Onhan taantuma totta kai osasyynä, samoin hiljentyneet kuljetukset ja kalustoinvestointien ajoitus, mutta silti käy mielessä ne jepet jotka huoltsikan pöydässä kehuivat kuinka on logistiikka niin veressä heillä, ettei tarvii edes laskeskella taksoja, sen vaan tietää, nääs. Juitsari otti kynän kauniiseen käteen (ja siirtyi vartin päästä excelin ääreen) ja pohti pitemmän kaavan kautta miten helppoa kuljetusten hinnoittelu on, kun sen kerran jotkut osaa vaikka silmät kiinni ja kai parhaimmat jopa aivot narikassa ja kolme päivää putkeen ajaneena (=joidenkin promillien känni). Ei se tietty minulle ihan niin helppoa ollut, kai se on sitten taitolaji.
Tai osaahan sen oman hinnan jotenkin laskea, mutta miten saadaan se menemään läpi asiakkaan päässä. Miten saadaan ostajat uskomaan, että tästä palvelusta kannattaa niin paljon maksaa ja miten ympätään kuljetuksiin (joiden aikatauluthan on tunnetusti jo kiritty niin että seuraavaksi aletaan myydä "joo eilen tuodaan" -palvelupakettia) lisäpalveluja, jotka asiakkaat kokevat mielekkääksi ja mistä vedetään se henkilökunta palvelemaan huippulaadukkaasti mutta sopivan hintaisesti ja vielä tehdään tämä kaikki lain mukaan? Ja miten estetään kilpailijoita, kenties juuri niitä henkselinpaukuttelijoita jotka nakkaa hinnat hihasta, tulemasta ja myymästä itseänsä alle kipurajan?
Pähkäilyn jälkeen oli mukava todeta, että eipä ole minun päänvaiva. Sai karistaa huolet, nostaa jalat pöydälle, korkata jotain ja katsella telkusta Simpsonin Homerin toilailuja. Ja illalla nukkua taas ihan huoleti.
Vaan toista se on eräillä. Ehkä se laskeminen ei ole se tärkein asia kuljetuspalvelun hiomisessa, mutta on se yksi niistä jotka sen pitää pystyssä, niinä huonoinakin aikoina. Mutta niin tietysti asiakkaatkin ja niitä hankitaan vain hyvällä palvelulla. Se voiko asiakkaan suuntaan hyvä palvelu olla koskaan laillista ja laillinen kannattavaa saa tämän ajatuskuvion pyörimään aika vinhaa kehää, joten tästä oravanpyörästä hyppään samon tein ulos.
Noh, että semmosta. Ilmat ovat näin juhannuksen jälkeen jo vähän kesäisemmät ja auringonotto terassilla houkuttelee vaihteeksi.
Niin, hiljaista on taas juitsarin päässä ollut. No, ei nyt tietenkään ihan näinkään, mutta osa ajatuksista on vaan ollut sen verran painokelvottomia ja osa vaan niin väsymyksen sumuttamia, että ei ole käynyt pienessä mielessäkään harkita julkaisemista.
Mielenkiintoista aikaa taas kuljetusalalla. Vaikka ainahan tämä jollakin muotoa mielenkiintoista on, nyt vaan jännitys tuntuu osalla harrastajista jo turhan vakavasti. En tästä sen enempää ala turisemaan, koska l-sanalla on hehkutettu jo minun mielestä vähän liikaa ja muutenkin pirujen maalaaminen seinille ei ole mielestäni yleishyödyllistä toimintaa. Mutta tottahan se silti riipaisee kun tajuaa että osalla on väistämättä auton myynti edessä ja elämä enemmältikin sekaisin, tai ainakin jatkuva pelko pahimmasta.
Onhan taantuma totta kai osasyynä, samoin hiljentyneet kuljetukset ja kalustoinvestointien ajoitus, mutta silti käy mielessä ne jepet jotka huoltsikan pöydässä kehuivat kuinka on logistiikka niin veressä heillä, ettei tarvii edes laskeskella taksoja, sen vaan tietää, nääs. Juitsari otti kynän kauniiseen käteen (ja siirtyi vartin päästä excelin ääreen) ja pohti pitemmän kaavan kautta miten helppoa kuljetusten hinnoittelu on, kun sen kerran jotkut osaa vaikka silmät kiinni ja kai parhaimmat jopa aivot narikassa ja kolme päivää putkeen ajaneena (=joidenkin promillien känni). Ei se tietty minulle ihan niin helppoa ollut, kai se on sitten taitolaji.
Tai osaahan sen oman hinnan jotenkin laskea, mutta miten saadaan se menemään läpi asiakkaan päässä. Miten saadaan ostajat uskomaan, että tästä palvelusta kannattaa niin paljon maksaa ja miten ympätään kuljetuksiin (joiden aikatauluthan on tunnetusti jo kiritty niin että seuraavaksi aletaan myydä "joo eilen tuodaan" -palvelupakettia) lisäpalveluja, jotka asiakkaat kokevat mielekkääksi ja mistä vedetään se henkilökunta palvelemaan huippulaadukkaasti mutta sopivan hintaisesti ja vielä tehdään tämä kaikki lain mukaan? Ja miten estetään kilpailijoita, kenties juuri niitä henkselinpaukuttelijoita jotka nakkaa hinnat hihasta, tulemasta ja myymästä itseänsä alle kipurajan?
Pähkäilyn jälkeen oli mukava todeta, että eipä ole minun päänvaiva. Sai karistaa huolet, nostaa jalat pöydälle, korkata jotain ja katsella telkusta Simpsonin Homerin toilailuja. Ja illalla nukkua taas ihan huoleti.
Vaan toista se on eräillä. Ehkä se laskeminen ei ole se tärkein asia kuljetuspalvelun hiomisessa, mutta on se yksi niistä jotka sen pitää pystyssä, niinä huonoinakin aikoina. Mutta niin tietysti asiakkaatkin ja niitä hankitaan vain hyvällä palvelulla. Se voiko asiakkaan suuntaan hyvä palvelu olla koskaan laillista ja laillinen kannattavaa saa tämän ajatuskuvion pyörimään aika vinhaa kehää, joten tästä oravanpyörästä hyppään samon tein ulos.
Noh, että semmosta. Ilmat ovat näin juhannuksen jälkeen jo vähän kesäisemmät ja auringonotto terassilla houkuttelee vaihteeksi.
