Kattavaa logistiikkaa

Aloitin tämän kirjoituksen heinäkuussa. Jostain syystä työpäiviin ei silloin kuitenkaan mahtunut kirjoittaminen, ehkä kaikkinainen laiskuus esti senkin. En kuitenkaan henno jättää hyvää tekstiä julkaisematta:

Minusta heinäkuussa on mukava olla töissä. Rannat eivät ole meikäläisen paikka, kuuma saa olla vain saunassa. Tosin nyt ei ole juuri hurrailemista ollut auringonpalvojillakaan.. Koska pöydän ääressä on kumminki nyt välillä hyvin hiljaista ja aina ei jaksa olla tehokas, niin olen tässä mietiskellyt tämän alan moninaista kauneutta.

Mitä teillä tulee mieleen sanasta logistiikka? Entä rekka? Entä rekkakuski?

Logistiikka on sanana puiseva ja maistuu lähinnä 600 sivua paksulle englanninkieliselle tuotantoketjujärjestelmäautomaatiosysteemin kehittämiselle. Sanasta huolimatta alan sisältö - oikein kuvattuna - ei ole vähimmässäkään määrin unettava. "Logistiikka"-nimityksessä on se hyvä puoli, että pelkkä "kuljetusala" on aivan liian suppea nimitys koko tälle kokonaisuudelle, johon liittyvät fyysisen kuljettamisen lisäksi tietovirtojen ja rahavirtojen sekä koko kokonaisuuden suunnittelu ja hallinta.

Rekka taas on iso auto. Käsittääkseni tavan kansalainen ei erota siitä mielikuvissakaan sumuisia ääriviivoja kummempaa, samoin kuin jokainen näkee puseron (tai ainakin tiedostaa sen olemassaolon ja lähinnä vain huomaa mikäli se joltakin puuttuu?), mutta vain ompelija erottaa kudoksen ja kaikki näkevät putken, mutta vain hitsari tuntee saumat (tässäkään putkea ei aina nähdä vaikka se olisi nähtävillä, mutta sen poissaolo voi seurauksien takia herättää huomion).

Ja rekkakuski? No, se on se iso mies joka syö huoltoasemalla makkaraa.

Nyt on yleistämisen avulla mutkat suoristettu. Entä jos aletaan kerimään rullaa auki?

Vaatimattomastikin voidaan sanoa, että logistiikka liittyy kaikkeen. Jokaisessa työssä tarvitaan jonkinlaista logistiikkaa. Kirjastoissa pyritään säilyttämään kirjat oikein ja järjestyksessä ja löytämään teokset nopeasti, tarvittaessa jostain toisesta kirjastosta. Sairaalassa järjestetään hoitoa, johon tarvitaan tarvikkeita, joita tulee olla paikalla tarpeen mukaan ja oikeassa paikassa. Rockmuusikon tulee ehtiä keikalle ja rakennusmiehen työmaalle.

Logistiikkaan liittyviä työtehtäviä ja ammattinimikkeitä on satoja. Tavaroita voidaan kuljettaa ainakin autoilla, junilla, lentokoneilla, pyörillä ja mopoilla ja kuljetettavien tavaroiden kirjo on loputon: soraa, kukkia, jätteitä, maitoa, elintarvikkeita, eläimiä, romuja, puuta, jauhoja, polttoaineita sekä erilaisia isoja ja pieniä tavaroita muuntajista ruuveihin. Tiedonvälitys voi tapahtua erilaisilla välineillä ja järjestelmillä ja toteutuksen ja toteuttajien lisäksi toimintaa suunnitellaan tuhansien henkilöiden toimesta varastoissa, toimistoissa, tehtaissa, firmoissa - ja kahvipöydissäkin.

Jokainen on osa yhteiskuntaa ja tavallaan myös sen oravanpyörää, mutta muuten ovat harvassa yhtä kaikenkattavat asiat. Sää toki vaikuttaa kaikkiin, mutta siihen me emme voi osallistua.

Montako kuljettajaa tarvitaan vaihtamaan lamppu?

Väsyneet juitsarit istuvat kahvitauolla samojen pöytien ääressä kuin muutenkin. Tärkeitä papereita sentään varjellaan kääntymällä vähän syrjään. Yleensä työn puolesta hiljaiset hetket ovat harvassa, mutta silloin kun sellainen on, nautitaan siitä täysillä. Pysähdytään ihan kuin puuroon, jäädään levälleen kaiken keskellä. Puhutaan verkalleen jostain tai sitten ei mistään, annetaan keskustelun tyrehtyä yhdessä aivojen kanssa.

Kiireisinä aikoina jatketaan usein kahvitunnit samaa tykitystä, vaihdetaan iloja ja suruja, hoidetaan kuormat perille paremmin kuin kuskit konsanaan ja ruoditaan huonot asiakkaat, epäluotettavat torpparit sekä ihmeelliset yksilöt joihin töissä törmää. Sekä tietysti maalataan kaikkien nähtäväksi ne huippuhetket kun kaikki on osunut nappiin ja homma hoidettu hyvin ja ne ilon hetket, kun asiakas on tyytyväinen.

Puhuessa iloitaan varmaan jokainen hiljaa sisällämme viestinnän vaivattomuudesta, siitä ulkopuolisille oudosta, mutta Meille tutusta kielestä. Siitä, että voi tilanteen kuvata ytimekkäästi ja luontevasti toiselle, joka ymmärtää.

Tauon jälkeen palataan arkeen eikä aina niin pehmeästi, monesti liike alkaa yhtäkkiä ja lähes ennalta arvaamatta, yhdessätuumin suoristetaan selät, nostetaan jalat pois pöydältä. Milloin mistäkin syystä liike alkaa kuin aalto areenalla, yksi vastaa soivaan puhelimeen tai toinen vilkaisee näyttöön mitä sähköpostiin kuuluu ja sitten kaikki ovat taas on-asennossa. Joskus vain aloitetaan keskustelu, äskeisen rennon jutustelun sijaan tykityksen muodossa:

Hei, mites huomenna, tämä auto vaihtu tuohon ja tuolle tuli tuo keikka, tuo taas sairastui ja mikäs on tämän tilanne, onko se vielä varma, onko siellä vielä ketään ja pitääkö joku soittaa lisää? Onko kuskeja tarpeeksi vai liikaa ja entäs autoja, saadaanko kaikki liikkeelle?

Komeaa team leaderin titteliä kantava saapuu palaverista huoneeseen juuri alkaneen hulinan keskelle ja saa tervehdyksen sekä kysymyksen, jossa ei turhaa faktoja jaeta eikä taustoja selitellä: Hei, montako kuskia tarvitaan?

Hetken on aivan hiljaista. Kahvi ei liiku kupissa, teamleader on pysähtynyt kysymyksen eteen katse tiiviisti kysyjän silmissä. Kaikki odottavat vastausta henkilöltä, joka sentään parhaiten tietää missä mennään, eikö vaan? (Vastuun ulkoistaminen.) Hiljaisuus ehtii kajahtaa kovaan ääneen toimistossa, ennen kuin TL avaa suunsa:

- Niin siis mihin, lampun vaihtamiseenko?

Tilanne räjähtää käsiin nauravien juitsareiden mukana, kahvimukit tärisevät käsissä ja siivoojalla on taas lattialla luutuamista.

Tien päällä, mutta ei enää joka päivä

Harvoin pääsee enää juitsari reissun päälle. Näin kesällä kuskien lomat antavat siihen silloin tällöin mahdollisuuden. Niinpä nytkin totesin itselleni kuten kunnon juitsari konsanaan: kuis olis, näpsäkkä pikku keikka. Paljon ei tarvinnut houkutella. Reitti tietysti itse suunnittelemani, lastaukset selvät, ei muuta kuin menoksi, näin se vain käyttää.

Tien päällä paistaa aurinko, kuumottaa kummasti lasin läpi. Liikenne harvenee samassa tahdissa kuin aurinko liikkuu alemmaksi. Viimein vastaantulijoita enää harvoin ja suoraan edessä päivän viimeiset säteet, kiusallisen alhaalla kuskia ajatellen, muuten siunatun kaunista. Yksin tyhjällä tiellä on aikaa miettiä ja monta muistoa palaa matkojen varsilta takaisin mieleen. Tuossakin stopattu monta kertaa, tuossa taas tullut pysäytetyksi - sakotta selviten... Tästä läpi menty kymmeniä, ehkä satoja kertoja. Öisin ja joskus päivisinkin, silti hyvin harvoin pienillä kylillä liikettä nähden, tuntemattomiksi jäävät nuo talojen omistajat. Säteet maalaavat maiseman edessä punaisen eri sävyillä, sivuilla järviä, jokia, peltoja, puita, taakse jää tie. Radiossa soi On ihmeen hyvä tulla kotiin ja kodilta nämä tuntuukin, Suomen maantiet. Lopulta on juitsarinkin herkistyttävä luonnon edessä, kertakaikkiaan ihan pysäytettävä auto siksi aikaa että jokisillalta käväisee kuvan ottamassa. Jotain muutakin muistoa mielikuvien lisäksi.

Viimein lakisääteisen aika, hidastus ja käännös tyhjälle P-paikalle. Oishan niitä huoltoasemiakin, mutta nyt on kai rahtiromantiikan aika. Vanha fiilistelee. Auton paikan valinta aamuauringon mukaan, ei heti ensimmäisenä keulaa paista, pysäytys, antaa dieselin rauhoittua hetki, moottori sammuksiin ja huumaava hiljaisuus. Hetken kumma olo, joko nyt piti pysäyttää, mitäs nyt tekisi, virtaa piisaisi vielä. No, ei se auta, suuremmat tahot sanoo mitä kuskin on tehtävä. Ikkuna raolleen että kuulee linnun laulun ja havun huiskeen. Seuraavaksi pitkälleen petille, mutta ensin pakko päästää ajatuksia eetteriin.

Harvinaisen herkkä hetki taipaleen varrella ja pitkästä aikaa tajuaa mitä onni on. Tätä että ala on oikea, työt mukavia, vaihtelu virkistää ja kotona odottaa sakki jonka takia kaiken tekee.

Kuljetusten hinnoittelu

Ka, avasin sähköpostin ilmeisesti taas hiukan pidemmän tauon jälkeen kun oli kommentti ilmestynyt hyväksyttäväksi jo kuukausi sitten... Nyt päästettiin se eetteriin ja samallahan sitä voi sanoa jotain muutakin.

Niin, hiljaista on taas juitsarin päässä ollut. No, ei nyt tietenkään ihan näinkään, mutta osa ajatuksista on vaan ollut sen verran painokelvottomia ja osa vaan niin väsymyksen sumuttamia, että ei ole käynyt pienessä mielessäkään harkita julkaisemista.

Mielenkiintoista aikaa taas kuljetusalalla. Vaikka ainahan tämä jollakin muotoa mielenkiintoista on, nyt vaan jännitys tuntuu osalla harrastajista jo turhan vakavasti. En tästä sen enempää ala turisemaan, koska l-sanalla on hehkutettu jo minun mielestä vähän liikaa ja muutenkin pirujen maalaaminen seinille ei ole mielestäni yleishyödyllistä toimintaa. Mutta tottahan se silti riipaisee kun tajuaa että osalla on väistämättä auton myynti edessä ja elämä enemmältikin sekaisin, tai ainakin jatkuva pelko pahimmasta.

Onhan taantuma totta kai osasyynä, samoin hiljentyneet kuljetukset ja kalustoinvestointien ajoitus, mutta silti käy mielessä ne jepet jotka huoltsikan pöydässä kehuivat kuinka on logistiikka niin veressä heillä, ettei tarvii edes laskeskella taksoja, sen vaan tietää, nääs. Juitsari otti kynän kauniiseen käteen (ja siirtyi vartin päästä excelin ääreen) ja pohti pitemmän kaavan kautta miten helppoa kuljetusten hinnoittelu on, kun sen kerran jotkut osaa vaikka silmät kiinni ja kai parhaimmat jopa aivot narikassa ja kolme päivää putkeen ajaneena (=joidenkin promillien känni). Ei se tietty minulle ihan niin helppoa ollut, kai se on sitten taitolaji.

Tai osaahan sen oman hinnan jotenkin laskea, mutta miten saadaan se menemään läpi asiakkaan päässä. Miten saadaan ostajat uskomaan, että tästä palvelusta kannattaa niin paljon maksaa ja miten ympätään kuljetuksiin (joiden aikatauluthan on tunnetusti jo kiritty niin että seuraavaksi aletaan myydä "joo eilen tuodaan" -palvelupakettia) lisäpalveluja, jotka asiakkaat kokevat mielekkääksi ja mistä vedetään se henkilökunta palvelemaan huippulaadukkaasti mutta sopivan hintaisesti ja vielä tehdään tämä kaikki lain mukaan? Ja miten estetään kilpailijoita, kenties juuri niitä henkselinpaukuttelijoita jotka nakkaa hinnat hihasta, tulemasta ja myymästä itseänsä alle kipurajan?

Pähkäilyn jälkeen oli mukava todeta, että eipä ole minun päänvaiva. Sai karistaa huolet, nostaa jalat pöydälle, korkata jotain ja katsella telkusta Simpsonin Homerin toilailuja. Ja illalla nukkua taas ihan huoleti.

Vaan toista se on eräillä. Ehkä se laskeminen ei ole se tärkein asia kuljetuspalvelun hiomisessa, mutta on se yksi niistä jotka sen pitää pystyssä, niinä huonoinakin aikoina. Mutta niin tietysti asiakkaatkin ja niitä hankitaan vain hyvällä palvelulla. Se voiko asiakkaan suuntaan hyvä palvelu olla koskaan laillista ja laillinen kannattavaa saa tämän ajatuskuvion pyörimään aika vinhaa kehää, joten tästä oravanpyörästä hyppään samon tein ulos.

Noh, että semmosta. Ilmat ovat näin juhannuksen jälkeen jo vähän kesäisemmät ja auringonotto terassilla houkuttelee vaihteeksi.

Ihmisiksi auton ratissa

Nyt osui.

Ainakin juitsariin. Kyllä tuota katsellessa miettii asioita paljon syvemmin.

Sen enempää en pysty nyt sanomaan, mutta kyllä tuo video saa varmaan teidätkin sanattomiksi.