Olemme saamassa uudet toimistotuolit ja pöydät. Uudenaikaiset, hyvälaatuiset, monia säätöjä sisältävät, jopa pöydissä on moottorit ja pehmusteet (ei hurjastelua ja nukkumista vaan ylösalasliikettä ja käsillänojailua varten). Tätä luksusta tulee koko toimistolle yhdenmukainen satsi. Hienoa. Niiden hankintaa on mietitty vuosi ja toteutettu aktiivisemmin jo monta viikkoa. Saamme taas sähköpostia asian tiimoilta. Tällä kertaa ilmoitetaan, että:
"Tilaamianne tuoleja sekä pöytiin tulevia pehmusteita on mahdollista saada sinisinä jo ensi viikolla, mutta harmaina niiden toimitusaika venyy reilusti ensi kuun puolelle."
Piru iskee sarvensa päähäni ja jatkan viestiä eteenpäin ryhmänvetäjälle, joka tällaiset vakavat päätökset yleensä tekee:
"Hei. Vastasin jo oheiseen viestiin, että haluamme tuolimme ja tyynymme harmaina ja olemme valmiita odottamaan vaikka jouluun asti, sisustukseen ei kertakaikkiaan soinnu mikään muu väri, varsinkaan sininen."
Puhelin soi kohtalaisen harkinta-ajan jälkeen ja ryhmänvetäjä puhkuu ja nikottelee:
"Siis mitä..?! Siis, siis, ... täh? Mitä olet mennyt sanomaan ja miksi ihmeessä, eihän sillä ole .. mistä asti te olette värejä ... ois .. jo ensi viikolla .. niin kauan odotettu..."
Sen ääni hiipuu hiljaisuuteen ja nousee uuteen, vahvempaan, voimaan vasta sen jälkeen kun todistan pyhästi, että viesti oli silkkaa julmaa pilaa. Hän ilmoittaa katkonaisin, mutta selkeästi kuuluvin lausein:
"Älä sinä minua.. sydänkohtaus.. minä jo luulin.. toimittajakin ihmeissään jos.."
Onneksi totuuden valjetessa voimme kumpikin hekottaa aika aktiivisesti sille miten tärkeitä värit ovat ja miten helposti voi eri tilanteissa nähdä punaista.
"Tilaamianne tuoleja sekä pöytiin tulevia pehmusteita on mahdollista saada sinisinä jo ensi viikolla, mutta harmaina niiden toimitusaika venyy reilusti ensi kuun puolelle."
Piru iskee sarvensa päähäni ja jatkan viestiä eteenpäin ryhmänvetäjälle, joka tällaiset vakavat päätökset yleensä tekee:
"Hei. Vastasin jo oheiseen viestiin, että haluamme tuolimme ja tyynymme harmaina ja olemme valmiita odottamaan vaikka jouluun asti, sisustukseen ei kertakaikkiaan soinnu mikään muu väri, varsinkaan sininen."
Puhelin soi kohtalaisen harkinta-ajan jälkeen ja ryhmänvetäjä puhkuu ja nikottelee:
"Siis mitä..?! Siis, siis, ... täh? Mitä olet mennyt sanomaan ja miksi ihmeessä, eihän sillä ole .. mistä asti te olette värejä ... ois .. jo ensi viikolla .. niin kauan odotettu..."
Sen ääni hiipuu hiljaisuuteen ja nousee uuteen, vahvempaan, voimaan vasta sen jälkeen kun todistan pyhästi, että viesti oli silkkaa julmaa pilaa. Hän ilmoittaa katkonaisin, mutta selkeästi kuuluvin lausein:
"Älä sinä minua.. sydänkohtaus.. minä jo luulin.. toimittajakin ihmeissään jos.."
Onneksi totuuden valjetessa voimme kumpikin hekottaa aika aktiivisesti sille miten tärkeitä värit ovat ja miten helposti voi eri tilanteissa nähdä punaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti