Varastot pyörille!

Varastot pyörille -ajattelu on vallannut alaa jo vuosikausia ja sen nimissä toimitusketjuja on tehostettu, välivarastoja vähennetty ja kuljetuksista pyritty tekemään täsmällisempiä ja oikea-aikaisempia hyvällä suunnittelulla ja sopivalla ennakoinnilla.

Ajatus on fiksu, maailma kaunis ja lehmät lentävät. Käytännössä paine kuljetusalalla on kasvanut ja tulee kasvamaan entisestään, kun optimoimalla yritetään tehdä asioita joita ei ole järkevällä tavalla mahdollista suorittaa kuin käytännöstä tietämättömien insinöörien papereilla. Tämän ansiosta kuljettajien ajo- ja lepoaikalakeja joudutaan rikkomaan. Tai ainakin venyttämään.

Sillä jos kuorman on optimoinnin nimissä määrä aamuksi Inariin ("tai muuten....") ja lähtö on Helsingistä niin mistä saat 9 h jälkeen kuskin autoon? Toinen kuski nimittäin pistää siinä vaiheessa 11 tunniksi ajo- ja lepoaikanokosille vaikka ei tippaakaan väsyttäisi. Tai voi olla, että hän pelaa korttia koko tauon, menettää irtorahansa, henkselinsä ja osan itseluottamustaan. Tai vain odottaa, että uni tulisi, tuijottaa hämärässä yläpunkan pohjaa, kuuntelee parkkipaikan ääniä ja miettii miksi vaimokin on nykyään niin etäinen. Tai keksii mitä tahansa muuta tekemistä, että ajatukset pysyisivät kurissa. Käytännössä se voi olla pahantekoakin, kun muuta tekemistä ei riitä. Niin on maailmankirjat vinksallaan, että pitkästyneet aikuiset iltapuhteinaan juovat kaljaa kun ei huoltsikan pihassa voi aitaa rakentaa ja nuorille pyritään keksimään tekemistä, että pysyisivät pois pahanteosta.

Joka tapauksessa: kukaan ei voi pakottaa nukkumaan, saati valvoa mitä kuski tuona aikana puuhastelee. Voi siis olla, että mies "vuorokausilevon" jälkeen jatkaa lain jälleen sallittua matkaa vielä väsyneempänä kuin parkkiin pistäessään.

Vaikka autoon kuski löytyisikin, niin mihin pistät sen toisen jepen? Autossahan se ei saa nukkua, sillä silloin autossa on tuplamiehitys ja taas muuttuvat pykälät. Enempää en jaksa sääntökirjaa lukea, pää hajoaa jo tähän.

Laittakaapa oikeasti joku niistä suunnittelijoista ja insinöörinplantuista hienoilla autoillaan tänne juitsarin nurkille vähäksi aikaa kuunteluoppilaaksi. Työpäivän päätteeksi istutetaan insinööri rahtarin viereen autoon ja annetaan sen paahtua tupakansavussa määränpäähän asti. Jokaisesta unenpilkahduksesta tökätään piikki lihaan. Perillä pistetään vesisateeseen purkamaan. Kyllä kasvaa ymmärtämys. Kun sallittu vuorokausilepo aamulla koittaa insinööri kiipeää rekan yläpunkkaan ja alkaa miettiä tunkkaisessa autossa sitä miten hyvä sänky kotona on. Ja vaimo ja lapset lähellä. Vaikka työpäivät venyisivät saa sentään kotiin tulla. Ja ruokaa on jääkaapissa, sieltä syöminen paljon halvempaa kuin rahtarin vaihtoehdot, vaikka insinöörillä sitä rahaa riittäisi. Päivä valkenee, lämpömittari nousee ja insinöörillä alkaa kerrankin olla yhtä kuumat paikat kuin rahtarilla useinkin. Toinen nukkuu levottomasti mutta tottuneena, insinööri irrottaa kravatin ja meinaa pakahtua.

Panee miettimään miksi kuljetusalalla on työvoimapula? Ja miksi ihmeessä rahdinkuljettajan ammattia ei arvosteta?

Palatakseni aiheeseen: ehkä osassa kuljetuksista on perusteltua käyttää enemmän autoja ja vähemmän varastopaikkoja. Ehkä on hyvä, että välivarastoja vähennetään, päävarastoja kasvatetaan ja linja- sekä jakoliikennettä tehostetaan. Näillä keinoin päästään eroon monesta välivaiheesta, jossa kuormaa kuljetetaan edestakaisin, siirrellään sinne tänne, vaihdetaan kuormatilasta toiseen ja varastoidaan lyhyeksi aikaa jonnekin, mistä matka taas jatkuu säännöttömän ajanjakson jälkeen. Kaikki tämä ilman että kukaan tietäisi mitä kaikkea putkipihtipakkaus matkansa varrella näkee. Jokainen siirto lisää vaurioitumisriskiä ja jokainen kuljetus lisää kustannuksia sekä kaluston että työvoiman osalta. Lukuina tämä on selvää pässinlihaa. Eihän tavaroiden siirtäminen kannata lainkaan! Vain myyminen on tuottavaa!