Eräänä kauniina maanantaiaamuna sitä saapuu rentouttavan viikonlopun jälkeen töihin huomatakseen, ettei ketään muuta ole toimistossa.
Odottelee aikansa ja huomaa, ettei ketään muuta tulekaan.
Kaataa loput kahvit viemäriin ja alkaa tarkastella tilannetta.
Ja niin se on, saatana, että logistiikan ammattilaiset eivät osaa sen vertaa kalenteria lukea, eivät sen vertaa ennakoida, suunnitella ja käytännössä järkevästi toteuttaa, että saisivat lomansa ajoitettua eri viikoille.
Ei.
Yksi nielee katkeruutta soiteltuaan sinne sun tänne ja kuultuaan erilaisia tekosyitä miksi kukaan ei paikkaamaan pääse. Ja loppupeleissä päätyy tekemään kaikkien työt. Huonolla motivaatiolla.
Käyttää jopa aikaa ihan turhuuteen, kirjoittelee tyhjänpäiväisyyksiä. Vaikka ei oikeasti ehtisikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti