- Vitsit aurinko paistaa, lämpöä piisaa, yöt valostuu. Tää on unelmien hommaa, rahtari hehkuttaa puhelimessa.
- Vai niin, vai niin, minäkin myhäilen. Kuule nyt ois vielä sellanen, että pitäis poiketa vakilinjalta.
- Ei mitään haittaa, mulle sopii loistavasti. Mihin käsket?
- Lappeenrannasta kuorma itärajaa ylös.
- Loistavaa, siitä onkin aikaa kun oon viimeksi saanut siellä kulkea. Ne on komeita maisemia kesällä, upeeta vihreetä ja kaunista sinistä järvissä ja taivaassa. Siitä onkin jo vuosi.. Ja tuolla kävin viimeksi kymmenen vuotta sitten purkamassa. Kylläpä se aika kuluu. Minä kyllä tykkään heittopussihommista enemmän ku linjaliikenteestä, siinä näkee enemmän Suomea ja saa vaihtelua. Oishan se mukava jos taas joskus pääsis - tai no, onhan siinä se autossa asuminen..
Rahtari on runnollisella tuulella, se maalaa taivaanrannat juitsarin korvaan ja purkaa ajatuksia. Se on tämä kaunis kevät... Motoristien kädet alkavat hiota, sydän jyskää kun pyöriä ilmestyy liikenteeseen, rahtari rakastuu uudestaan sulaan tiehen ja muistaa mikä pitää miehen pyörillä, muutkin ihmiset ilmestyvät koloista lenkkipoluille ja polkupyörien päälle.
Rahtia on eri tyyppejä. On jakoliikennettä, paikallista sora- ja turveajoa ja lisäksi pitkän linjan ajoa kuten linjaliikenne ja sopimusliikenne.
Linjalla on aikataulut, tietty reitti, tutut terminaalit ja mahdollisesti samat asiakkaat matkojen varsilla. Jos ei asiakkaiden luona pääse ollenkaan käymään vaan vetää pelkkää terminaalien välistä liikennettä on uudet naamat harvinaista herkkua ja asiakaspalveluorientaatio menee hukkaan. Mutta toisaalta se on rahtihommista ehkä säännöllisintä, varminta ja muistuttaa eniten tavallista työtä.
Heittopussit menevät minne käsketään, milloin käsketään ja tekevät mitä käsketään. Viikko vietetään usein tien päällä, yöt autoissa, tauot huoltoasemilla. Viikonloppuna ehkä harjoitellaan kotielämää. Se on ehkä aidoin rahtaamisen laji, miehet kaikista levottomimpia ja tien päälle luoduimpia. Mikään ei ole varmaa eikä säännöllistä, kaiken ohjaa Jokin Korkeampi Voima - Ajojärjestelijä.
Tässäkin tullaan siihen, että jokainen valitsee oman lajinsa. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa, tien päällä voi jokainen valita oman tyylinsä. Ja voi sitä vaihtaa kesken kaikenkin, alkaa linjaliikenteen mieheksi ja jättää heittoliikkeen. Ja vain joskus keväisin hiukan haikailla menneiden perään, vanha rahtari tuttu pilke silmäkulmassa, kädet rennosti ratissa kiinni miettiä millaista oli silloin kun oli nuorempi.
Mutta onpa mukava tehdä töitä iloisten ihmisten kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti