Kiitos! Eipä kestä!

Kävin tänään oudoilla seuduilla ja arviointivirheen takia jäin risteykseen vähän huonolle paikalle. Lähestyin risteystä josta olin kääntymässä oikealle. Seurasin vasemmalta tulevaa liikennettä ja minusta oli selvää, että edessä ajava lähtisi näkyvään väliin ja minä seuraavaan. Ajoin siis aivan hänen peräänsä, mutta hänpä ei lähtenytkään liikkeelle. Huomasin olevani risteävää pyörätietä käyttävien pyöräilijöiden edessä, sillä muutamassa hetkessä heitä parveili takanani ylittämässä tietä. Yksi ärtynyt kaksipyöräisen kuljettaja reagoi välittömästi ja tuli koputtelemaan autoni ikkunaan - olin ihan pakulla liikkeellä joten ei tarvinnut edes hyppiä.

Laitoin ikkunan aukeamaan ja sieltä alkoi tulla tekstiä kun taaksepäin viittoileva pyöräilijä yritti saada minut peruuttamaan:
- Ei tarvi tämmöseen paikkaan pistää parkkiin!!

Katsoin äijää ja ihmettelin millä muotoa 10 sekunnin pysähdys on parkkeeraus ja miksi hän haluaisi minun peruuttavan kavereidensa päälle. Nopea päätelmä oli että tilanteessa ei voitaisi käydä kovin pitkää keskustelua, joten toimin perstuntumalla ja sanoin iloisella sävyllä hänelle:
- Kiitos tiedosta! ja laitoin ikkunan sulkeutumaan.

- Eipä kestä! vastasi mies, edelleen vihaisella äänensävyllä ja saman tien naama vähän lisää venähtäneenä kun hänet narutettiin niin ystävälliseen vastaukseen. Mutta näinhän meidät normaali-ihmiset on koulutettu: toinen sanoo kiitos ja toinen vastaa eipä kestä tai ole hyvä.

Veikkaan että hän polki kiukuissaan loppumatkan aiempaa kovemmin ja koko illan häntä harmittaa kun ei päässyt oikein kunnolla tuulettamaan sanan säilää...

Mutta kyllä pistää miettimään miten paljon helpompaa liikenteessä olisikaan olla jos autoillakin voisi jotenkin viestiä yksinkertaisia asioita: "sori en huomannut sua, lupaan olla loppupäivän tarkkaavaisempi", "anteeksi kun ajoin vähän tökerösti, mikähän minuun on oikein tänään mennyt, menen kohta kahville", "en tee tätä virhettä toiste, olen uudella paikkakunnalla ja pikkaisen hukassa"..

Meinaan siis kai ammattilaisillekin sattuu virheitä silloin tällöin, vaikka pitäisikin olla esikuva ja toimia aina asiallisesti? Silloin vähintä mitä voi tehdä on ymmärtää mitä teki väärin ja pyrkiä parantamaan tapansa, eikä pahitteeksi ole se anteeksipyyntökään. Kylläpä aika moni mokansa jälkeen siellä ratin takana itseään soimaa, mutta peltikuorien sisältä nämä fiilikset eivät välity muille. Mutta jos välittyisivät, niin yleensä kun jollakin tavalla osoittaa olevansa pahoillaan, anteeksi myös saa, koska onhan meidät opetettu siihenkin: "Anteeksi!" "Ei se mitään!"

Sen pienen eleen jälkeen se on jotenkin paljon helpompaa. Sattuuhan sitä itsellekin kaikennäköistä - meille kaikille.

Selvä

Tiistaina tuttu mutta hiukan logistisesti tuulella käyvä asiakas soittaa:

- Terve!

- Heipä hei!

- Tarvisin ylihuomiseksi kuljetuksen.

- Selvä, järjestetään.

Juitsari järjestää ajoihin uuden keikan mentävän aukon ja ilmoittaa kuljettajalle keikan tiedot. Kuljettaja harmittelee kun joulun viettoon pääseminen siirtyy kauemmas. Juitsari miettii tuntimääriä uudestaan ja vaihtaa keikan toiselle kuljettajalle jotta kaikki pääsevät suurn piirtein yhtä aikaa kotiin.

Keskiviikkona sama henkilö soittaa uudestaan:

- Hei!

- Olin tilannu kuljetuksen huomiseksi. Nyt on kuitenkin silleen että tavaraa ei saada valmiiksi, joten perutaan se.

- Selvä, ilmoittele sitten kun tarvetta on. Vaikka viime viikkoista muistellen se vois tapahtua esimerkiksi tuossa kuuden aikaan illalla, juitsari vitsailee hövelisti.

- Heh heh hee, no viime viikolla meni vähän harmillisesti kuviot, mutta minäpä soittelen sitten kuuden aikaan jos tilanne muuttuu!

Puhelun jälkeen juitsari ilmoittaa yhdelle kuskille että keikka poistettu, palauttaa toisen keikan toiselle ja näin kaikki pääsevät vielä aikaisemmin ansaituille jouluvapaille. Kuskit ovat iloisia ja juitsariakin huvittaa, mukavastihan tämä meni, hän vielä vitsailee yhdelle Virtaselle että tottahan se asiakas kumminki illalla jotain ikäviä uutisia soittaa että sittenkin tarvis ne ennen joulua ajaa, mutta ei usko siihen itsekään.

Ennen kuin vartin yli viisi. Juitsari on kotona, saanut juuri lumet luotua rappusilta ja riisuu takkia päältä. Puhelin soi. The Asiakas.

- Heeipähei..?, juitsari vastaa varovasti.

- En malttanut odottaa kuuteen asti.

- ??

- Niin kun sanoit, että kuuden aikaan illalla voisi soittaa jos tarvii sittenkin ajaa...

- Ahaa.. Heh heh... (Hetken hiljaisuus..) Oletko tosissasi?

- No, kyllä, kun asiakas haluaa ne jouluksi niin teemme tänään ylitöitä että saamme ne valmiiksi. Niin ja sellainen pikku juttu, että sama homma on vielä toisen tilauksen kanssa, joka pitää sekin viedä huomenna perille, ja aivan eri suunnalle Suomessa.

- Ahaa... Selvä.

Eli kolme tuntia sitten peruttiin kaikki, nyt tarvitaan kaksi miestä ja kaksi autoa... Näitä onkin sitten kiva alkaa soitella kuljettajille.... Ja näinhän se on. Virtanenkin vähän murisee, mikä ei ole hänelle tyypillistä, mutta onneksi siihen on hyvä syy: "Vaimolle jo lupasin että olen aikaisin kotona, ja tiedäthän sinä naiset..." Juitsari kyllä tietää, sillä vieressä istuu huomiota kaipaava henkilö koko sen ajan kun juitsari juitsailee puhelimessa...

Jouluaattona kaikki on kuitenkin tehty ja kuljettajat ovat kotona - johonkin aikaan.

Pää pyörällä?

Kyllä sitä todella miettii että mitä se sana ammattikuljettaja oikein tarkoittaa, kun näkee bussikuskin liikenneympyrässä vilkuttamassa vasemmalle.... Näiden varaanko me laskemme henkemme?

Maailmankiusaajat

Tämä nyt menee hiukkasen ohi logistiikasta, mutta kun asia on tärkeä niin pistetään eetteriin. Kattelen illan ratoksi telkkaria ja ohjelmaa kiusaamisesta. Tällaisena älykönpuoleisena en minäkään ihan helpolla päässyt kouluajoista läpi, joten asia on muutenkin tuttu.. Mutta tuo amerikka se minua edelleen ihmetyttää. Siellä pidetään kouluissa tunteja siitä, ettei toisia saisi kiusata ja että erilaisuutta pitäisi arvostaa sellaista. No eihän siinä mitään, ajatukset on kauhean kauniita, mutta miten ihmeessä amerikan aikuisilla on varaa sanoa lapsilleen yhtään mitään kiusaamisesta kun itse hyökkäävät armeijan kanssa muiden kimppuun ja pitävät sitä loistavana juttuna, sen arvoisena että sadat ja tuhannet nuoret terveet ihmiset rampautuvat tai kuolevat.

Nuori, kouluampumisessa siskonsa menettänyt poika sanoo, että hän uskoo että asiat olisivat menneet toisin jos ampujista olisi välittänyt edes joku, että niille olisi annettu arvostusta ja kunnioitusta ja otettu ryhmään mukaan. Jos koulun luokka on pieni maailma niin saman reseptin pitäisi toimia koko maailmaan: kotona hyväksyttäisiin puoliso nalkutuksineen ja halattaisiin hellästi arvostaen nurinat pois; tamperelaiset lakkaisivat piikittelemästä turkulaisia; Suomi ja Ruotsi olisivat sisar ja veli eivätkä vitsejä toisilleen; irlantilaiset huomaisivat, että kaikki ovat ihmisiä uskonnosta riippumatta ja lakkaisivat taistelemasta, sama homma Palestiinassa ja Israelissa, joissa päästäisiin viimein rakentamaan elämiä, taloja ja kouluja jos saataisiin muutama asia sovittua; ja USA lakkaisi viimeinkin olemasta se koko maailman pääkiusaaja, jossa kansalaiset hyökkivät toistensa kimppuun asein, asentein ja oikeussyyttein ja joka valtiona purkaa aggressioitansa hyökkäämällä pienempien ja heikompien kimppuun, vähän niin kuin koulujen lapsikiusaajakin, vain saadakseen huomiota. Ja samoin kuin koulukiusaajat, nuo aikuiset ja tuo ryhmä osaavat kyllä näytellä kilttiä opettajalle saadakseen selän takana jatkaa touhuilujaan.

No, liittyyhän tämä sillä tavalla logistiikkaan, että sitähän sotiminen aika pitkälti on. Oikeat aseet oikeassa paikassa vastustajalle kohtalokkaaseen hintaan ja sitä rataa.. Ja USA:n sotabisneksessä liikkuu varmaan moninkertaisesti enemmän rahaa kuin koko maailman muussa logistiikassa?

Nieminen, Järvinen ja Virtanen

Kuljettajia on monenlaisia.

On Nieminen, josta ei kuule mitään koskaan paitsi jos jotain todella oikeasti tapahtuu. Nieminen soittaa vasta jos auto on (pahasti) ojassa tai jos häneltä on jalka poikki. Asiakaskontaktit Nieminen hoitaa turhia nurisematta ja jaarittelematta, keneltäkään ei kuulu valituksia, mutta ei suitsutustakaan. Auton Nieminen hoitaa omatoimisesti eikä hänen asioihinsa tarvitse (=saa) puuttua. Juitsarin kannattaa pitää huoli siitä, ettei vahingossa tule astuneeksi Niemisen varpaille, tyyppi on kova mutta herkkänahkainen mikäli tuntee ettei häntä arvosteta. Toisaalta suurimman osan aikaa Niemisen suhteen voi olla täysin huoleton.

On Järvinen, joka soittaa joka aamu ja ilta - olipa asiaa tahi ei. Järvinen tiedottaa mitä mieltä asiakkaat ovat mistäkin ja jos/kun ei tiedä niin keksii. Hän kertoo miten työkaverit ovat mokanneet ja laittaa omatkin mokat muiden listoille. Kerran viikossa Järvinen haukkuu koko firman alusta loppuun unohtamatta juitsaria ja messuaa niin maan perkeleesti. Puhelun jälkeen sama saarna kaikuu täyttyvässä kuormatilassa niin että asiakkaan toimistotytöt pitelevät punaisia korviaan. Seuraavan päivän aamupuhelu on rauhallinen, niin kuin ei eilistä olisikaan. Silloin kun Järvinen ei lyö luuria korvaan, on puhelua vaikea saada loppumaan - aina löytyy joku uusi aihe, josta Järvisen on saatava tietää kertakaikkiaan kaikki ja juuri nyt. Viimein juitsari joutuu toteamaan, että Järvinen hei, saunailta toki on tärkeä, mutta jos ensin hoidettais näitä keikkoja että yritys pysyy pystyssä. Nikottelun jälkeen Järvinen luovuttaa - seuraavaan puheluun asti.

Ja on Virtanen. Virtanen soittaa kun on asiaa, mutta rupattelee ohessa muutakin. Virtanen tekee kaiken sen mitä pitää ja vähän enemmänkin, mutta pystyy rennosta olemuksestaan huolimatta olemaan huomaamattomasti jämäkkä: auto on kunnossa, vauhti oikea, tavarat kunnolla sidottu ja asiakaskin saa ylimääräisen hymyn niin että kaikilla on kiva päivä Virtasen käynnin jälkeen. Virtanen kuittaa ongelmat rauhallisella sävyllä, minkä jälkeen hän löytää asiasta aina valoisan puolen. Jos joku on sairastunut ja Virtanen joutuu ylitöihin, hän sanoo "No hei, kato rahan tuloa ei voi estää." Jos Virtaselle tulee uusi kuljettaja opetettavaksi, sanoo hän "No hei, mikäs tässä, mahtuuhan tänne autoon kaksikin. Ja sehän on ihan kuin eri lenkin ajais kun istuu oikealla puolella autoa!" Ja jos Virtasen palkassa on jostain syystä ongelmia, tuumaa hän "No hei, kato, säästyypähän ainakin siihen asti että tulevat tilille!"

Tänä aamuna on soittanut kaksi Järvistä ja ei tietystikään yksikään Nieminen. Virtasten puheluita odotellen...

Olispa mukava kuulla millaisia erilaisia juitsareita meihin mahtuu - ja mihin sarjaan sitä itse sijoittuu....